keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Eläinpuistot

Lapsiperheenä meidän on tullut kierrettyä muutamia Suomen eläinpuistoja vuosittain ja voinkin kommentoida omia kokemuksiamme näistä ja miten niissä käynti on sujunut lasten kanssa.
Vuosittain olemme käyneet ainakin sen kerran vuodessa Korkeasaaren eläinpuistossa ja muutamana viime vuonna Ähtärin eläinpuistossa sekä aikaisempina vuosina Ranuan eläinpuistossa. Kiteen eläinpuistoonkin oltiin menossa yhtenä vuotena, mutta emme löytäneet sitä pelkän kartan avulla, joten siitä en voi kommentoida.




Korkeasaaren eläinpuisto

Korkeasaaressahan on runsaasti erilaisia eläimiä ja kulkureitit on sopivan leveitä ettei tule ruuhkaa. Huono puoli on sisätiloissa olevat eläimet joiden luo menee kapeat käytävät ja näin vaunujen kanssa kulkevana olen joko tien tukko tai sitten on kuljettava reippaasti eteenpäin nähden vain vilauksella ne eläimet. Sinne olen kuitenkin kaksostenvaunuilla työntynyt ja koska käymme Korkeasaaressa yleensä keväisin ja/tai syksyisin niin on paremmin tilaa kulkea ja näkee niitä eläimiäkin vähän kauemmin kuin vilahdukselta. Valitettavan usein vaan varsinkin kissapedot jää näkemättä, koska ne ovat kauempana kallioilla tai muissa piiloissaan nukkumassa.

Ravintola karhussa on loistava näkymä karhujen aitaukseen ja karhujen puuhia voi seurata kahvitellessaan/syödessään aivan karhujen vieressä ikkunan takaa.Itse ruokapuoli jota lapsille on tarjota on hyvinkin nakki/lihapulla/ranskalaiset painotteista. Saaren keskellä olevassa Pukki ravintolassa on tarjolla oikeanlaisempaa ruokaa. Vaippojen vaihto on helpompaa ravintola karhun vieressä sijaitsevassa lastenhoitohuoneessa.













Ähtärin eläinpuisto


Ähtärin eläinpuiston reitin pituus on noin 3km ja nähtävillä on noin 60 eläintä. Reitti on siis kierrettävä kokonaan järjestyksessä. Noin puolessa välissä on kahvila pienen lammen rannalla sekä rakennus, jossa on muutamia eläimiä sisätiloissa. Vaunuilla oikein ongelmatonta mennä, koska se sisätila niin lyhyt. Tännehän ne on ne sammakot ja käärmeet laitettu. Reitti on sopivan mittainen ja omat 2,3-vuotiaat kaksoseni kävelivät/juoksivat koko matkan. Vaipanvaihto mahdollisuutta ei ollut tuolla 3km reitillä! Kertokaa joku jos siellä onkin. Eläimet näki oikein hyvin ja kävelyreitti oli hyvä kulkea. Ruokailemaan menimme eläinpuiston vieressä olevaan Hotelli Mesikämmeneen ja heillä olikin todella hyvä seisovapöytä tarjolla. Syömiset oli hyvin edulliset ja runsaat, koska kaksosten ruoka oli ilmainen ja vanhemman lapsen ruoka maksoi puolet aikuisten hinnasta. Noilla kulmilla jos ajaa muutenkin niin voisi pistäytyä heillä syömässä. Nyt täytyy kommentoida 2014 kesäkuun Hotelli Mesikämmenen lounastarjontaa, joka rajoittautui yhteen ainoaan pääruokaan seisovassa pöydässä, eikä seisovapöytä muutenkaan houkutellut. Ehkä paremmin suuremman lomasesongin aikaan, mutta itse syötiin mieluummin Ähtärin abc:llä seisovasta pöydästä useiden vaihtoehtojen joukosta.









Ranuan eläinpuisto

Muisto menneiltä lapsuusvuosilta, jolloin käytiin siellä. Muistot heräsivät mieleen ja ne puiset kävelysillat jotka kulkee lähes läpi koko eläintarhan. Täällä on ne jääkarhut! Eläimiä näki melko hyvin ja osalla oli hyvin isot aitaukset kuten pitääkin olla, mutta tämä aiheutti sen, että kaukaa näki vain karhun turkin, että tuolla se nukkuu ja siinä kaikki. Lapset tuskin niistä tajusi kun olivat niin kaukana.

Tähän aiheeseen tulee lisää tekstiä sekä kuvia myöhemmin.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Pikkulintujen kasvun seurantaa

Tässä pienen linnun kasvamista vastasyntyneestä lentokykyiseksi. Jos joku tietää mistä linnusta kysymys niin saa kertoa minullekin. Pesä oli rakennettu mökkimme kuistin rikkoutuneen ikkunan kautta kuistimme ikkunalaudalle.







Kaikenlaista kasvattamista voi kokeilla ainakin kerran....

Kesällä 2013 tuli kokeiltua ensimmäisen kerran kuinkas ne keräkaalit kasvaa rivitalon pihalla. Iso työ esikasvattaa kevättalvella istutusastioissa ja kun ne lopulta sai maahan ja seurasi huimaa kasvua saivat kaalit herkuttelijoita joita en pystynyt luomuvoimin torjumaan.
Tässä sitten lopputulos. Kaikki keräkaalit, kukkakaalit ja kyssäkaalit oli syöty täysin reiílle ja eipä niistä enää syötävää tullut.
Taustalla kuvassa kurkistaa vaaleankeltainen jättikurpitsa josta ei siemenpussin lupauksen mukaan kasvanut 25-50-kiloista järkälettä vaan parikiloinen pikkukurpitsa jonka kaiversin halloweeniksi etupihalle.

Tosin elämäni ensimmäisen kerran onnistuin tänä kesänä erilaisten tomaattien kasvatuksessa ihan tomaatiksi asti, vaikka nekin oli ulkonäöllisesti aika rujoja. Mausta kyllä tomaatin tunnisti. Ennenhän nämä tomaatit on jääneet pienelle taimiasteelle, jos olen niitä itse yrittänyt siemenestä kasvattaa.

Onneksi takapihalta löytyy jättimäinen raparperi josta ainakin saa syötävää alkukesästä pitkälle syksyyn vaikkei mikään muu kokeilupuutarhassani onnistu:)


perjantai 22. marraskuuta 2013

Uusi tuttavuus

Pari vuotta ajattelin pihallamme kasvavan jonkun luumupensaan... Tänä kesänä odotin ja odotin josko ne luumut kypsyisivät tänä vuonna ennen pakkasia. Vihreitä ja kovia vaan olivat ja osin vähän keltaisia. Päätin sitten poimia nämä hedelmät sisälle kypsymään. Siinä vaiheessa kun poimin ja vein ne sisälle haistoin voimakkaan sitruunaisen tuoksun näistä luumuista. Mitä ihmettä nämä on? Google auttoikin sitten suuresti kun tuon voimakkaan tuoksun perusteella etsin nimeä tälle hedelmälle. Lopulta selvisi, että sehän oli muumienkin käyttämä Japanin ruusukvitteni, josta saa loistavaa hilloa. Hilloahan siitä sitten tulikin kun ne raaát vihreätkin kypsyivät sisällä. Todella hyvää hieman sitruunan tapaisen makuista.





Tervetuloa blogiini!



Tervetuloa blogiini! Kirjoittelen tänne vähän mitä sattuu. Kampanjoista, tuotetestauksista ja asioista jotka kiinnostavat itseäni. 


Vuoden tunnelmia mökiltä:) Mökki on enemmän kotini kuin varsinainen kotini etelä-Suomessa. Ehkä kuva antaa vihjettä miksi näin.