Klaukkala onkin tänä talvena luminen

Pitäisi varmaan postata Klaukkalan kuvia, kun täällä tänä talvena onkin lunta ja pakkasta. Ehkä jo torstaina tosin menee plussalla, mutta ehkä nuo lumet kestää. Tyttö on niin tuhatjalkainen, että sitä riemua riittää ulkona toistenkin edestä. Eikä tarvitse odottaa kuraisia ja kivien rikkisyömiä housuja heti alkutalvesta. Viime talvena laittoi toppapukunsa niin atomeiksi ettei se ole kelvannut kenellekään enää edes ilmaiseksi. Jos olisi vielä mahtunut niin olisin paikannut, mutta niin nuo vaan kasvaa nopeasti. 

Viime talvena piti kerätä vartteet omenapuista, mutta kun ei ollut lunta ja oli lämmintä niin eivät onnistuneet. Ehkä tänä vuonna uudestaan. Airakselan vanhoihin omenapuihin pitäisi siirtää tuota todella isoja omenoita tekevää puuta. Varmaan sille karhulle, joka taitaa kyttäillä niitä omenoita... 

Imatralla ja Imatran kylpylässä

 Talvella 2020 tuli käytyä Imatralla ja Imatran kylpylässä sunnuntaista perjantaihin. 

Tämä kuva on otettu Imatran kylpylää vastapäiseltä saarelta ja kuvassa näkyy kylpylä tuolla puiden takana. Kylpylän vieressä rannassa meni myös kävelyteitä. 

Kuvia Saimaalta

Imatran kylpylän alakerrassa oli keilahallikin. Pääsin sitten häviämään 8-vuotiaillekin... 

Kylpylässä täytyy käydä toistekin. Käytiin joka päivä ainakin se kaksi kertaa ja useampi tunti meni. Kaksoset osaa uida melko hyvin, joten ei tarvinnut olla enää selässä kiinni vaan kunhan oli melko lähellä katsomassa kun menivät liukumäistä ja monesta muusta paikasta. Siinä altailla voi itse olla helposti hierovissa suihkuissa sillä aikaa. 

Profiilikuva päivitetty

Lisäsin profiilikuvakseni aikoinaan kotona huovuttamani mörön. Meissä on paljonkin jotain samaa...  Kaikessa karuudessaan yksin valkoisella pohjalla. Päivä päivältä sitä näkee itsensä enemmän ja enemmän tämän mörön kaltaisena. 

Huovutus

luonnonvalkoista lampaanvillaa

tummanruskeaa lampaanvillaa

Haukea savustaen

Se on pikku hiljaa alettava lisätä tänne niitä reseptejä, jotka tuhoutuivat toisaalta. Ensin voisin aloittaa niillä, jotka ovat itsestäni parhaimpia eli ohjeet, joissa on järvikalaa tai sieniä. Eli niitä mitä voit itse kalastaa tai poimia. 

Meillähän  järvikalaa syön vain minä tai tyttöni. Mitenkään päin tehtynä se ei muille kelpaa. Siinä on ruotoja. Väärä maku. Lähes aina savustamme hauet ja ahvenet ja hyvin pitkälti niitä tulee syötyä siinä rannalla heti kun ne saa savustimesta ulos. Pidemmälle ne ei välttämättä ennätä. 

Tuo oma savustin on avotulen päällä oleva pönttö ja vain sillä saan mielestäni hyvää savukalaa. Kokeiltu on kaupan savustuspussia kotona sähköuunissa, mutta oli ensimmäinen ja viimeinen kerta niin. Koti haisi savulle, mutta kala ei maistunut. Joten savustan siis vain mökillä. Ja sitä tässä talvella odotellessa. 

Itse suolaamiseen ja savustamiseen löytyy sitten monta vaihtoehtoa ja kukin voi sitten valita sen omansa. Itse tykkään suolata suhteellisen reippaalla kädellä ja jonkun ohjeen "suolaa kevyesti" ei ole minun juttu, mutta sinun voi olla. Annan sen suolan olla useamman tunnin. Savustuspuruina käytän itse haketettua tervaleppää, mutta voi olla, että sinä taas tykkäät käyttää jotain toista. Ja nimenomaan kalalle. Oma asiansa on taas millä puruilla savustat lihat, linnut ja muut. Makuasia, jonka voi mielestäni omaan makuun sopivaksi saada vain testaamalla. Ja se kuinka kauan niitä kaloja savustaa riippuu ihan kalan koosta ja olen huomannut, että avotulelle ajoittain vähän muustakin. Tarkista tilanne kun arvioit menneen oikean ajan. Pienet kalat eli ahvenet tulee hetkessä ja isoissa kestää noin 40 minuuttia. Riippuu kalasta ja onko kokonainen kala vai file. 

Palataas itse resepti puoleen. Itse siis tykkään savustaa kalan ja siivota sen sitten ruodottamaksi ja heittää nämä siivotut palat sitten keittoon tai kastikkeeseen. Tai menee ne ihan vain uusien perunoidenkin kanssa. 

Savustus on myös valitettava oikotie sille etten osaa fileoida kalaa ruodottomaksi:( 

Mennään oheiseen kuvaan sillä helpoimmalla reseptillä, koska tällainen nyt löytyi tiedostoistani. Koska menossa kesäkuun alkupuoli niin salaatit ei ole omalta kasvimaalta ja perunatkin ihan kaupasta. Eli keittele vaan uudet perunat sen peratun haukisavukalan kanssa. 

Vaihtoehto 2. on tehdä savukalakeitto niistä peratuista paloista. Nyt mietin kerronko tarkan reseptin vai vain ehdotuksen. Itselläni kun se tilanne voi olla, että mennään niillä mitä on. Pärjäilen mökillä useamman viikon käymättä yhtään missään. Siis kaupassakaan. Tällöin minulla on varmasti mökillä ainakin perunaa, porkkanaa ja sipulia mausteiden lisäksi. Haukikeittoon tulee ehdottomasti kermaa ja aitoa voitakin. 

Valmistele keittoainekset(peruna, porkkana ja mitä muuta kovaa pitkän keittoajan tarvitsevaa sinulla onkaan) ja keittele ne lähes kypsäksi. Kuullota sipulisilppua ja lisää keittoon. Maustamiseen käytän itse kalaliemikuutiota tai kasvisliemikuutiota ja mustapippuria. Lopuksi laitan mukaan kerman, voita sekä peratut savustetut haukipalat ja maustan suolalla. Tämähän on peruspohja itselläni, koska näitä on aina. 

Mukaan voi heittää oman makunsa mukaan herneitäkin tai vaihtaa tai lisätä sipuliksi kevätsipulin tai ruohosipulin. Sitruunanmehua, tilliä. Se yksi pikkujuttu voi muuttaa oleellisesti ruoan makua. 

Ja se mistä minä tykkään, voi olla ettet sinä tykkää. Jos laittaisin tähän keittoon korianteria se olisi pilalla. Korianteri maistuu mielestäni saippualta, mutta jotkut siitä tykkää kovasti. En vaan ymmärrä miten. Olen ravintolassa epäonnekseni ottanut korianterilla maustettua lohta ja vaikka kiltisti syön aina kaiken niin tuota en voinut syödä. Ehkä se korianterilla maustettu haukikeitto on sinun juttusi. 

 

Mikä sieni kuvassa?

Mikä sieni kuvassa? Näitä kasvaa mökillä lehtikuusi"metsikössä" (jos metsiköksi voi sanoa noin kymmentä isoa lehtikuusta). Onko hyväkin ruokasieni? Miten valmistaisit?

On minulla tästä oma arvio, mutta en kirjoita sitä tähän sotkemaan sitä minkä toiset arvioi tämän olevan. Tässä kuvassa ei näytä niin herkulliselta kuin livenä, mutta lakit näissä sienissä on ihan oranssit ja sieniä on paljon. 

Onko tämä hapsenkakkiainen? Mikä niistä?

Kuva nyt ei kerro totuutta koosta, mutta tällainen kiva elukka meni Ranuan vuokramökin terassilla. Pidettiin kenkiä siinä terassilla ja kieltämättä välillä jännitti, josko tuo tai sen siskot ja veljet olisi menneet kenkään. Olisko joku sarvijäärä eli hapsenkakkiainen? Mikä niistä?

Sarvijaakolla lienee ainakin pidemmät tuntosarvet. Siihen eläjään on valitettavasti liian läheinen tutustuminen menneisyydessä. Mekko päällä ajellessa Kuopiota kohden tunsin, että joku kulki sisäreittä pitkin ylöspäin. Oikeasti oli mennä auto ojaan kun himpun verran hätääntyneenä aloin siinä vauhdissa kaivaa sitä elukkaa pois. Enpähän minä edes ensin tiennyt mikä siellä oli. 

Lapin hurja hillavuosi 2020

Loppukesästä 2020 vuokrattiin yksityiseltä mökki Ranualta Simojoen varrelta. Kun oli paljon puhuttu lapin hurjasta hillasadosta suunnitelmana oli käydä katsomassa joltain suolta vähän hillaa. Mentiin sitten sen mökin taakse, josta noin 100metrin päästä alkoi suo. Kieltämättä kun sinne pääsi niin ei uskonutkaan, että niitä hilloja olisi niin paljon. Ikinä en ole niin paljon nähnyt kerralla ja niitä vaan oli ja oli. 

9-vuotias tyttö halusi lähteä suolle mukaan oman litran jogurttiämpärin (Lidlin maustamattoman jogurtin ämpärit on tähän tosi hyviä) kanssa ja ajattelin josko se syö niitä hilloja ja ehkä, siis ehkä, poimii jokusen siihen ämpäriinsäkin ja syö sitten mökillä. Lopputuloshan oli, että tyttö poimi koko ämpärin täyteen hetkessä. Käytiin sitten joka päivä siellä suolla ja tyttö halusi itse mukaan aina ja oikeastaan vaati päästä sinne suolle. Suon jälkeen oli kiva mennä saunaan. 

Tyttö poimi lopulta 5 litraa puhtaita hilloja! Kaikkiaan poimittiin noin 17 litraa kotiin mukaan ja enemmänkin olisi voinut poimia, mutta pakastustila loppui. Niitä syötiin jo siltään ja tein kiisseliä ja lopulta vein osan tuoltaan kotiin. Olipa hyvä, että oli iso kylmäarkku mukana. Se oli ajateltu enemmän sille lohelle, jonka ajattelin napata. Tai siis lohille. Toki näin ja kuulin vain ison loiskahduksen joelta ja onkeen tarttui vaan salakoita. Noh, tuli ne salakat syötyä. 

Tässä kuvassa yhden alle tunnin(kävelymatkoineen) keräystulos. Näyttäisi yksi osin raakakin olevan mukana. Poimitut oli kyllä tosi kypsiä ja suurelta osin jo lähes liiankin kypsiä.

Vuokramökki oli sen verran loistava, että 2021 täytyy yrittää saada sama mökki vuokralle. Tosi edullinen viikkovuokra(ulkohuussi ja puusauna), vaikka joen rannassa ja mökissä paljon tilaa ja oma wifi. Plussana astianpesukone ja pakastuslokero. Ja mikä tärkeintä niin ei naapuria heti vieressä. 

Posion upeat hiekkarannat

 Aikoinaan tuli lapissa käytyä vuosittain, mutta sitten tuli 10-vuoden tauko. Kesällä 2020 kuitenkin varattiin mökki Ranualta ja sieltä käytiin Posiolla ja Rovaniemellä ja muualla siinä lähiseuduilla. 

Oheiset kuvat ovat Posiolta. Tyhjiä hiekkarantoja. Nämä kuvat on muuten kahdelta eri rannalta. Ylempi on lähempää Posiota ja alempi jonkun matkaa etelään päin samaa tietä. Ehkäpä siellä on tosi lämpöisellä enemmän ihmisiä. Olen luonteeltani tosi erakko, joten kyllä nämä näkymät sopivat minulle paremmin. Olkoonkin vähän viileää. Kunhan ei sada. 

Blogin putsausta suunnitellessa

Vanhoja kirjoituksiani läpikäydessä huomasin, että niin vaan ei kannata kirjoittaa jotain toisaalle ja tehdä siitä sitten linkkiä. Näin menetin sellaiset 300 reseptiäni kuvineen. Pitänee poistaa kyseiset postaukset. 

Kirjoittelin aikoinaan reseptejä erääseen palveluun, koska siellä kerättiin pisteitä laadukkaisiin tuotteisiin mm. kirjaamalla reseptejä palveluun. Eikä ne olleet mitään pikkupalkintoja vaan esim. Sarpanevan valurautapatoja, Iittalan taikamukeja ja lautasia sekä lusikoita. Kalleimmat tuotteet olisi olleet kaupassa yli 200€. 

Eniten harmittaa menettää ne jotkut reseptit, jotka onnistui todella  hyvin ja sinä nimenomaisena versiona. Mutta niinpä vaan ei ole enää siellä, ei. 

Samaan poistoon joutanee useita muitakin linkkejä sisältäviä "tosi tärkeitä" postauksia. Mitä saada netistä ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi? Näitähän ei ole enää juurikaan. Toimimattomia linkkejä. Toki netistä löytyy vieläkin paljon ilmaista, mutta himpun eri tavalla. Ehkä en halua enää mainita niistä kenellekään toiselle innokkaalle, joka/jotka ryntäyksellä aiheuttaa sen, että apaja on pian tyhjä. 

Eikä ole enää hopottajiakaan olemassa. Loistava suosittelupalvelu aikanaan. Melkein joka kamppiksessa mukana suunnilleen alusta loppuun. Buzzadorista ei voi odottaakaan enää pääsevänsä mihinkään kamppikseen. Sinne olisi oltava tuhottomasti seuraajia, instagram, twitter ja ties mitä youtube-kanavaa. 

Se oli varmaan karhu...

 Joulun aloitus mökillä Airakselassa saikin jännittävämmän käänteen. 

Luntahan niille main oli tullut jo aiemmin, mutta se suli ennen Joulua. Metsään oli helppo mennä, joten lähdinpä katsomaan näkyykö alkutalven myrskyn tuomia tuulenkaatoja metsässä. Ehkä olisin jättänyt menemättä sinne metsään, jos olisin ekana käynyt muutaman metrin mökistä rantaan päin. Mielestäni nuo on karhun jäljet ja varmaan kävi talviunilta heränneenä katsomassa onko niitä viime syksyn omenoita vielä jäljellä siinä omenapuun alla. Hirmuisesti niitä jäi, vaikka itse poimin yli 100 kiloa mukaan kotiin Klaukkalaan. Olikohan jäljen pituus jotain noin 18cm. Oma käsi siihen kuitenkin oli pieni. Jännityksellä sitten odotan josko se taas ensi kesänä tulee apajille. Ehkä pihan viereisille puskille olisi tehtävä jotain niin ei nalle kovin lähellä voi olla huomaamatta.